1, 2, aja!
1, 2, AJA! on syyskuussa 2013 käynnistynyt valokuvausprojekti, jonka tuloksia nähtiin näyttelyn muodossa Keski-Suomen museossa syksyllä 2015. Näyttelyn nimi tulee ravikilpailujen voltti-lähetyksessä käytettävistä komentosanoista. Kilpailemista enemmän näyttelyn valokuvissa keskitytään kuitenkin valmistautumiseen, sillä nuorten hevosten arki kuluu pääasiassa tallilla ja harjoituspaikoilla.
1, 2, AJA! -näyttelyn päähenkilö on vuosikymmenet hevosten parissa uurastanut Veikko Svart. Hänen työviikkonsa ovat edelleen seitsenpäiväisiä, vaikka pääasiallinen valmennusvastuu on jo siirtynyt suvussa kolmannelle polvelle. Svartin jäljillä pysytellen olen tutustunut lähietäisyydeltä maailmaan, joka usein unohtuu siinä vaiheessa, kun media uutisoi suurkilpailuvoitoista. Jäsennellystä työvaiheiden dokumentoimisesta näyttely ei silti rakennu.
Kuvaustilanteita ei ole lavastettu, aseteltu tai valaistu keinotekoisesti, vaan ne on tallennettu kussakin hetkessä sellaisina kuin ne ovat eteen tulleet. Näyttelykokonaisuus on valittu noin 250 kuvauskerran aikana syntyneestä aineistosta, joka on tallennettu pääosin Korpilahdella vuosina 2013-2015. Tallennustyö raviurheilun parissa on jatkunut näyttelyn jälkeen.
”Etuoikeus” on oikea sana tiivistämään kokemukset projektista, jossa ajauduin aiheen vietäväksi. Alun pitäen näyttelyn oli tarkoitus valmistua vähemmällä työmäärällä, mutta lopulta toteutunutkaan ei tuntunut olevan kylliksi. Osaltaan kokemukseen vaikutti se, että sivusta seuraamisen sijaan lähestymissuunta oli sisältä päin. Leikkimielisesti voisi puhua ”valtaväestön edustajan integroitumisesta romaniyhteisöön”.
1, 2, AJA! -näyttelyn päähenkilö on vuosikymmenet hevosten parissa uurastanut Veikko Svart. Hänen työviikkonsa ovat edelleen seitsenpäiväisiä, vaikka pääasiallinen valmennusvastuu on jo siirtynyt suvussa kolmannelle polvelle. Svartin jäljillä pysytellen olen tutustunut lähietäisyydeltä maailmaan, joka usein unohtuu siinä vaiheessa, kun media uutisoi suurkilpailuvoitoista. Jäsennellystä työvaiheiden dokumentoimisesta näyttely ei silti rakennu.
Kuvaustilanteita ei ole lavastettu, aseteltu tai valaistu keinotekoisesti, vaan ne on tallennettu kussakin hetkessä sellaisina kuin ne ovat eteen tulleet. Näyttelykokonaisuus on valittu noin 250 kuvauskerran aikana syntyneestä aineistosta, joka on tallennettu pääosin Korpilahdella vuosina 2013-2015. Tallennustyö raviurheilun parissa on jatkunut näyttelyn jälkeen.
”Etuoikeus” on oikea sana tiivistämään kokemukset projektista, jossa ajauduin aiheen vietäväksi. Alun pitäen näyttelyn oli tarkoitus valmistua vähemmällä työmäärällä, mutta lopulta toteutunutkaan ei tuntunut olevan kylliksi. Osaltaan kokemukseen vaikutti se, että sivusta seuraamisen sijaan lähestymissuunta oli sisältä päin. Leikkimielisesti voisi puhua ”valtaväestön edustajan integroitumisesta romaniyhteisöön”.
Korpilahti | marraskuu 2008
Suomi-filmit
Suomi-filmit on sarjallinen kokonaisuus, joka valottaa Suomi-kuvan varjoisampaa puolta. Tarkastelualueena on Keski-Suomen maakunta vuosina 2008-11. Brändien ja designin sijaan kuvaa kirkastavat rakennukset, autot ja muu ihmiseltä unohtunut sekä alueella vielä asuvan väestön edustajat. Toteavuus luonnehtii lähes-tymistapaa paremmin kuin visiot ja innovaatiot.
Jättivedosten sijaan Suomi-filmien kuvakoko on maltillinen, nykymitassa jopa mitätön. Kuvaus-kohteiden tapaan kehyksetkin ovat löytöjä. Kohteet on kuvattu käsivaralta värinegatiiville siinä ajassa, paikassa ja valossa, missä kulloinkin on satuttu olemaan. Kuvia ei ole manipuloitu eikä kuvaustilanteita järjestelty. Rakennuksiin ei ole murtauduttu eikä irtaimis-toihin kajottu. Katoavuus on muiltakin osin pyritty kohtaamaan kunnioituksella. Näyttely oli ensimmäistä kertaa esillä Galleria Harmoniassa (Hannikaisenkatu 39, Jyväskylä) 17.11.-11.12.2011. ARVIOT -> Keskisuomalainen 4.12.2011 -> Nokkonen 4.12.2011 |
Multia | toukokuu 2010
Viitasaari | huhtikuu 2011
|
Jyväskylä | toukokuu 2010
Tähdet tähdet
Seinäjoen Provinssirockin tallentamisen juuret juontavat 1990-luvun alkupuolelle. Uudelle vuosituhannelle tultaessa katse suuntautui yhä enemmän yleisön suuntaan, jossa esiintymishalua näytti löytyvän vähintään yhtä paljon kuin lavoilta. Virkistävän havainnon myötä kuvaamisen painopiste lipui sinällään kiinnostavista artisteista omaan ”keikkaansa” antaumuksella suhtautuviin festivaalivieraisiin.
Näistä lähtökohdista syntyi Tähdet tähdet –näyttely, joka ajallisesti kattaa vuodet 1993-2006. Värinegatiiville kuvatusta tuhansien ruutujen aineistosta seuloutui ripustettavaksi noin 50 otosta. Niissä ei idoleita näy, jos kohta heidän läsnäolonsa onkin aistittavissa. Jakamattoman huomion kuvissa saa festarikansa, jonka esiintymisen ja yleisen elämöinnin ohella tarkastellaan kesäpäivien suvantokohtia.
Näistä lähtökohdista syntyi Tähdet tähdet –näyttely, joka ajallisesti kattaa vuodet 1993-2006. Värinegatiiville kuvatusta tuhansien ruutujen aineistosta seuloutui ripustettavaksi noin 50 otosta. Niissä ei idoleita näy, jos kohta heidän läsnäolonsa onkin aistittavissa. Jakamattoman huomion kuvissa saa festarikansa, jonka esiintymisen ja yleisen elämöinnin ohella tarkastellaan kesäpäivien suvantokohtia.
Joulun ihme
Matka pitäjän reunalta keskustaa kohti jatkui kolmannessa laajemmassa valokuvanäyttelyssä. Joulun ihme pysyy edelleen vahvasti maaseudulla, mutta nyt sentään on päästy jo kirkonkylään. Siellä elää Tapio Nieminen, jonka arjesta näyttely poimii otteita. Arkista aherrusta polttopuiden tekemisestä marjastukseen värittävät laajemmat liikahdukset – sydäninfarkti, puhekaverin lähtö ja muutto rivitaloon. Toki arjessakin on juhlansa, kuten juhannus.
Joulun ihme -näyttelyssä pääosan saa henkilö, joka omassa ympäristössään jää usein sivuosaan – huolimatta siitä, että hänen edesottamuksissaan on arvostettavia piirteitä enemmän kuin keskiarvokansalaisen vastaavissa. Omalla tavallaan Tapio Nieminen osoittaa, että merkittävää voi olla muukin kuin se, jota yleisesti pidetään merkittävänä. Voiko joulupäivänä syntyneeltä mieheltä vähempää odottaa?
Joulun ihme on 1990-luvun puolivälissä käynnistynyt kuvausprojekti, jonka tuloksia esiteltiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 2003 Laterna Magicassa Helsingissä.
Joulun ihme -näyttelyssä pääosan saa henkilö, joka omassa ympäristössään jää usein sivuosaan – huolimatta siitä, että hänen edesottamuksissaan on arvostettavia piirteitä enemmän kuin keskiarvokansalaisen vastaavissa. Omalla tavallaan Tapio Nieminen osoittaa, että merkittävää voi olla muukin kuin se, jota yleisesti pidetään merkittävänä. Voiko joulupäivänä syntyneeltä mieheltä vähempää odottaa?
Joulun ihme on 1990-luvun puolivälissä käynnistynyt kuvausprojekti, jonka tuloksia esiteltiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 2003 Laterna Magicassa Helsingissä.
Tapion vuosi
Tapion vuosi kertoo maanviljelijän vuodenkierrosta suurikokoisin värivedoksin ja tekstiottein. Päähenkilö on Syvälahden tilaa Korpilahdella isännöivä Tapio Salminen, jonka tärkein työkone on edelleen hevonen. Näyttelyyn liittyy samanniminen valokuvateos, joka laajentaa viljelijyyden käsitettä yli sadan otoksen voimalla. Kopijyvä Kustannus Oy:n kustantama 104-sivuinen kirja tallentaa ankaran arkisen aherruksen ohella luonnon merkit, kasvit ja eläimet, ja palauttaa mieliin elämäntavan, joka tämän päivän EU-Suomessa on lähes kokonaan kadonnut.
Kokonaisuuden kolmas palanen on laaja verkkonäyttely, joka jakautuu teemoittain yhdeksään osaan. Jyväskylässä toimivan Suomalaisuuskeskus Finnican tuottama näyttely hyödyntää osittain aineistoa, jota ei ole näyttelyssä tai kirjassa.
Aihe on tuttu 1990-luvun alusta, mutta kolminaisuuden aineisto on kertynyt vuosina 2000-2001 noin seitsemän-kahdeksankymmenen Syvälahden tilalle suuntautuneen reissun tuloksena. Käsivaralta värinegalle kuvattuja tilanteita ei ole järjestelty saati lavastettu.
Verkkonäyttely Finnicassa.
Kokonaisuuden kolmas palanen on laaja verkkonäyttely, joka jakautuu teemoittain yhdeksään osaan. Jyväskylässä toimivan Suomalaisuuskeskus Finnican tuottama näyttely hyödyntää osittain aineistoa, jota ei ole näyttelyssä tai kirjassa.
Aihe on tuttu 1990-luvun alusta, mutta kolminaisuuden aineisto on kertynyt vuosina 2000-2001 noin seitsemän-kahdeksankymmenen Syvälahden tilalle suuntautuneen reissun tuloksena. Käsivaralta värinegalle kuvattuja tilanteita ei ole järjestelty saati lavastettu.
Verkkonäyttely Finnicassa.